Vanha, hieman kulunut sanonta toteaa, kuinka hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun ajattelen uuden opetussuunnitelman ajatusmaailmaa, sanonnan merkitys korostuu entisestään: jotta kaikki sujuisi, on suunnittelu tehtävä huolella. Opetuksen suunnittelu ei kuitenkaan ole mikään uusi asia koulussa, kuten ei myöskään se, että arvioinnin tulisi olla monipuolista. Tähänkin päivään asti opettajat ovat suunnitelleet erilaisia oppimisjaksoja, joihin kuuluu monipuoliset opetusmenetelmät ja oppimisen arvioinnit. Mistä nyt sitten on kyse, kun välillä saa lukea sosiaalisesta mediasta kommentteja siitä, kuinka raskasta uuden opetussuunnitelman mukaisen opetuksen toteuttaminen on? Mikä siis tekee nyt kaikesta raskaampaa ja vaikeampaa edellisiin vuosiin verrattuna?
Opetuksen tavoitteiden näkyväksi tekeminen oppilaille ja huoltajille, oppilaiden mahdollisuus asettaa omia tavoitteita, osaamisen kehittymisen arviointi, oppilaiden itsearviointi sekä vertaisarviointi sekä jatkuva, kannustava arviointi ovat opetussuunnitelman mukaista toimintaa. Kun ajattelee luokanopettajaa, jolla on opetettavanaan noin kymmenen eri oppiainetta, tuon kaiken yhdistäminen voi tuntua aluksi melkoiselta kaaokselta: mistä siis aloittaa vyyhdin purkaminen?
Jotta monipuolinen jatkuva arviointi tulisi toteutettua, kannattaa se ottaa mukaan jo opetuksen suunnitteluvaiheessa. Kun oppiaineen suunnitelmaa aletaan tehdä ja suunnitelmaan merkitään erilaiset arviointitavat oikeaan kohtaan, tulee monipuolisen arvioinnin toteuttami
nen luonnolliseksi osaksi opetusta. Olen kuvannut oppimisen prosessia viereisellä kuviolla. Oppimisprosessin tukevan pohjan muodostavat tavoitteet, jotka kootaan opetussuunnitelmasta sekä mahdollisista luokan yhteisistä ja oppilaiden omista tavoitteista. Tavoitteista kootaan suunnitelma siitä, miten oppimisprosessi rakennetaan. Tässä vaiheessa on hyvä pohtia toteutusta ja sitä, miten erilaiset arviointitavat liittyvät oppimisprosessiin. Jotta oppimisprosessissa päästäisiin huipulle, kolmion kärkeen, liittyy arviointi luontevasti toteutukseen ja sitä kautta koko oppimisprosessiin. Arviointi ei siis ole vain lukuvuoden päätteeksi tehtävä irrallinen osa koko opetusta, vaan se kulkee arjessa mukana saamatta kuitenkaan oppimisprosessista liian suurta roolia. Toteutus ja arviointi ovatkin yhdessä isompi kokonaisuus, joita ei voi erottaa toisistaan. Kuten kuvion kolmiosta havaitaan, arvioinnin oma kolmio on pienempi kuin tavoitteiden, suunnitelman ja toteutuksen kolmiot yhteensä. Tämä kuvaa siis sitä, kuinka arviointi ei nouse suurimpaan roolin oppimisprosessissa, vaan on osa toteutusta.
Kun oppimisjaksoa suunnitellaan, kannattaa miettiä, mitkä kaikki arviointitavat voivat liittyä kyseiseen oppimisjaksoon. Tapoja on monia ja tässä listattuna vain pieni osa niistä:
- itsearvioinnit: sähköinen tai paperinen lomake, hymynaamat, lyhyet sanalliset arviot, oppimispäiväkirjat, erilaiset jana-arvioinnit
- vertaisarvioinnit: suulliset ja kirjalliset palautteet, parin kanssa käytävät keskustelut, ryhmäkeskustelut, sähköiset tai paperiset lomakkeet
- vuorovaikutus: päivittäiset keskustelut, joissa annetaan palautetta osaamisesta ja oppimisen kehittymisestä
- yksittäiset työt (suulliset ja kirjalliset), portfoliot, ryhmätyöt, laajemmat projektityöt sekä kokeet ja testit, jotka pohjautuvat oppiaineen tavoitteisiin
Kun yllä olevista tavoista valitsee oppimisjaksoon sopivimmat ja merkitsee ne jo suunnitelmiin näkyviin, tulee erilaiset arviointitavat hyvin huomioiduksi ja osaksi oppimisprosessia. Uskon myös siihen, että kun tällaisen suunnittelutyön tekee huolella, varsinaisen opetuksen toteuttaminen on sujuvampaa eikä siihen tarvitse enää käyttää oppimisjakson toteutuksen aikana niin paljon energiaa. Kun on luonut yhden mallin, on sitä helpompi myöhemmin muokata saatujen kokemusten ja oppilailta saadun palautteen avulla. Tällöin ei kaikkea kuitenkaan tarvitse enää tehdä alusta alkaen uusiksi, vaan pienet muokkaukset riittävät.
Tässä vaiheessa moni miettii, millä ihmeen ajalla tuo kaikki yllä oleva sitten toteutetaan. Tiedän, että monet opettajat haluavat tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, jolloin monesti koetaan myös riittämättömyyden tunnetta. Työtä voisi suunnitella ja tehdä vaikka kuinka paljon, mutta jossakin vaiheessa täytyy osata olla myös itselle armollinen. Työ opetusalalla ei lopu koskaan, vaan aina olisi jotain mitä voisi vielä tehdä. Koska olen tänä syksynä havainnut, että erityisesti opetussuunnitelman mukainen arviointi aiheuttaa toisinaan hyvinkin tuskaista oloa monissa opettajissa, olen koonnut lohdutuksen sanoja siitä, mitä kannattaisi muistaa opetusta ja erityisesti opetuksen arviointia kehitettäessä. Alla olevien vinkkien avulla toivon jokaisen opettajan jaksavan tämän pimeän marraskuun harmauden läpi kohti pian koittavaa joulun aikaa.
- Ole armollinen itselle, äläkä vaadi heti täydellistä onnistumista.
- Uskalla kokeilla, sillä ilman kokeilua ei voi muuttaa mitään tai saada aikaan jotakin todella hyvää.
- Uskalla olla aluksi tietämätön siitä, onnistuuko kaikki.
- Siedä pientä epävarmuutta.
- Tee yhdessä muiden kanssa, älä yritä selviytyä kaikesta yksin.
- Löydä itsellesi paras tapa toteuttaa monipuolista arviointia.
- Yksi väline tai ohjelma ei ole tie onneen, vaan käytä tilanteeseen pedagogisesti sopivaa ratkaisua.
- Muista, että olet aiemminkin toteuttanut arviointia, joten ei tämä ole täysin vierasta toimintaa.
- Pienikin muutos kohti monipuolista arviointia onkin loppujen lopuksi iso askel, joka kannattaa ottaa.
- Älä jumiudu liikaa negatiivisiin ajatuksiin.
- Muista, että olet opetuksen ammattilainen, etkä ole tilanteessa yksin!
Oppimisen ilo 