Seuraan kiinnostuneena erilaisia keskusteluja ja lehtijuttuja peruskoulun tilasta ja koulun kehittämisestä. Viimeisen viikon ajan olen miettinyt paljonkin koulun kehittämistä monesta eri näkökulmasta ja pohtinut toimenpiteitä, mitä uusi opetussuunnitelman käyttöönotto peruskoulussa vielä vaatii. Koulun toimintakulttuurin muutos vaatii aikaa, eikä kaikki muutokset tapahdu yhtäkkisesti, vaikka välillä tuntuu, että kaikki pitäisi olla heti ja tässä nyt valmiina. Näin se ei vain todellisuudessa tapahdu, vaan muutokset vaativat usein keskusteluja ja pohtimista, jotta jokainen sisäistää asian ja muutos saadaan paremmin toteutettua arjen työssä. Tärkeintä olisi myös muistaa kokeilukulttuurin salliminen, mitä uusi opetussuunnitelmakin korostaa. Ei vaadita heti kaikkea valmista, jossa lopputulos on heti selvä, vaan uskalletaan kokeilla ja myös epäonnistua. Jos jotain toimintatapaa testataan koulussa (esim. yksilöllisen oppimisen menetelmää), annetaan sille aikaa ja pohditaan kokeilun jälkeen, mitä opimme ja mitä kenties tulemme jatkossa toiminnassa muuttamaan.
Kajaanin sivistystoimialan johtaja Mikko Saari kirjoitti 24.9.2017 blogissaan (http://mikkosaari.blogspot.fi/2017/09/kainuussa-ei-nukuta-vaan-pidetaan.html) siitä, kuinka Kainuussa on tehty hyvää työtä koulun toimintakulttuurin uudistamisessa. Saari viittaa tekstissään Mikrobitin tekstiin ”Sipilän hallitus puskee koulujen digiloikkaa – lapset eriarvoisessa asemassa, opettajilla ”turhautumista ja epätoivoa”. Tekstissä Kainuu nostetaan heikkoon valoon toimintakulttuurin uudistamisessa, vaikka todellisuus onkin päinvastainen.
Tämä Saaren teksti innoitti minuakin kirjoittamaan aiheesta, sillä on tärkeää nostaa esiin koulun arjen hyviä puolia, eikä juuttua liikaa negatiivisiin asioihin. Aina löytyy varmasti kehitettävää ja parannettavaa, mutta aina on myös jotain hyvää. Itse ainakin olen kiinnostuneena seurannut meidän sosiaaliseen mediaan tulleita päivityksiä, joissa kerrotaan meidän koulujemme arjesta ja esitellään hyv
iä koulussa tapahtuneita toimintoja: on ollut toiminnallista matematiikkaa, yhteisprojekteina tehtyjä taideteoksia, urheilusaavutuksia, koulun pihan maalausta liikkuvan koulun henkeen, maailmanympärysmatkan eri vaiheita, metsäretkeä, yrityskylää ja koodausta, muutamia vain mainitakseni. Voin vain todeta tällaisia päivityksiä lukiessani, kuinka paljon on tehty uuden opetussuunnitelman hengessä erilaisia asioita. Hienoa!
Meillä on jo useamman vuoden ajan ollut 5.-luokkalaisten ilona byod-opettaja, joka viettää yhden päivän viikossa vuorotellen jokaisen koulumme viidennen luokan oppilaiden kanssa ja opettaa heille robotiikkaa. Siinä samalla kyseisten luokkien opettajat saavat vertaisoppimalla myös itse robotiikkatietoutta. Mikä olisikaan opettajille helpompaa digikoulutusta kuin toteuttaa se omassa luokkahuoneessa omien oppilaiden kanssa toisen opettajan opastuksella. Erittäin suositeltavaa.
Opettajien digitaitojen kehittämiseen olemme satsanneet myös valtionavustuksen avulla, kun saimme jokaiseen kouluun ainakin yhden digitutorin. Digitutorit eivät opeta vain ohjelmien käyttöä, vaan he auttavat myös muita opettajia toteuttamaan opetussuunnitelman tieto- ja viestintäteknologiaa opetuksessa. Viime keväänä koulutimme tutorit seudullisesti toteutetuilla yhteiskoulutuksilla, joista tuli hyvää palautetta. Näin tutorit pääsivät myös verkostoitumaan seutukunnan muiden kuntien tutoreiden kanssa sekä jakamaan osaamistaan yli kuntarajojen. Tällaisesta seudullisesta yhteistyöstä olen erittäin tyytyväinen, sillä se myös avaa silmiä uudenlaiselle ajattelulle.
Jo ennen digitutoreita meillä on ollut kouluilla TVT-opettajat, jotka ovat keskittyneet nimenomaan pedagogiseen tieto- ja viestintäteknologian kehittämiseen. Heille oli varattu lukujärjestyksestä tunti viikossa aikaa auttaa opettajia TVT-asioissa sekä tarvittaessa he jalkautuivat opettajan avuksi luokkaan ohjaamaan myös oppilaita. Tuon jälkeen onkin ollut helppoa jatkaa digitutortoimintaa ja kehittää sitä edelleen eteenpäin.
Uuden opetussuunnitelman jalkautusta yläkouluun helpotimme viime lukuvuonna niin, että järjestimme aineenopettajille yhteisiä tapaamisia, joissa pohdittiin oppiaineiden tavoitteiden ja sisältöjen merkityksiä. Samoin suunniteltiin yhdessä, miten opetusta voi toteuttaa ja mitä tehtäviä ja töitä voisi missäkin tavoitteessa toteuttaa. Eri aineryhmät myös kokosivat oppiaineensa yhteiset arviointikohteet, jotka kirjattiin Wilman formatiiviseen arviointiin. Näin pääsemme ainakin askeleen lähemmäksi yhtenäisiä käytäntöjä koko kaupungissa. Itselläni oli myös ilo seurata niitä keskusteluja, joita aineryhmien opettajat kävivät keskenään. Suurta iloa tuotti myös se, kun opettaja lähtiessään sanoi olevansa nyt paljon paremmin selvillä opetussuunnitelman ideasta ja tarkoituksesta.
Meillä on toiminut myös OPS-agentit usean vuoden ajan. Yhdessä agenttien kanssa voin pohtia opetussuunnitelmasta esiin nousseita ongelmakohtia ja löytää niihin ratkaisuja. Samoin tieto toiminnoistamme ja mahdollisesti ratkaistuista ongelmista kulkee helposti kouluille agenttien avulla.
Tänä vuonna agenttiryhmämme koostuu yläkoulussa opettavista opettajista, jotta opetusuunnitelman jalkautus yläkouluun onnistuisi mahdollisimman jouhevasti. Ryhmä onkin ikään kuin seurantaryhmä, joka pitää silmät tarkasti auki ja tuo tietoa minulle siitä, miten opetussuunnitelma on kouluilla sisäistetty. Saan siis agenteilta arvokasta ajankohtaista tietoa koulun arjesta ja voin agenttien kanssa kehittää erilaisia toimintatapoja, joiden avulla helpotetaan opetuksen ja oppimisen menetelmiä.
Aloitin viime keväänä agenttien kanssa projektin, jossa etsimme 7. luokan opetussuunnitelmasta eri oppiaineiden yhteisiä piirteitä, joita voisi niputtaa yhteisiksi oppimiskokonaisuuksiksi. Idea tähän on lähtenyt jo niiltä ajoilta, kun tein opettajan töitä. Välillä itseäni harmitti kovasti se, että oppilaat opiskelivat eri oppiaineissa samanlaisia aiheita pitkin lukuvuotta, eikä yhtenäistä linjaa tuntunut olevan. Nyt ajattelin tehdä tuolle asialle jotain, ja siitä se ajatus sitten lähti. Tuossa riittää vielä tehtävää, mutta eteenpäin aion päästä.
Uusin innovatiivinen kehittämishankkeemme on Mysteerikoulu, joka alkoi tänä syksynä. Ideana on luoda oppilaiden kanssa mysteeritehtäviä, joita sitten muut oppilaat ratkovat. Tässä hyödynnetään tieto- ja viestintäteknologiaa sekä eri oppiaineita ja ikäryhmiä. Tästä saamme pian lukea myös Mysteerikoulun omasta blogista, joka ainakin itse odotan jo innolla. Tulen myös jakamaan tuosta tarkempaa tietoa, joten pysykäähän kuulolla.
Tässä on nyt muutamia esimerkkejä meillä käytössä olleista toiminnoista, joiden avulla kehitämme peruskoulua. Lisääkin voisi listata vaikka kuinka paljon: on päiväkoulukokeilua, musiikkipainotteista ja kielirikasteista opetusta, tunne- ja vuorovaikutuspainotusta, luokkakohtaisia valinnaisaineita, yhteisopettajuutta, liikkuvaa koulua, solujärjestelmää, yhteispeliä ja monia muita. Koulua voi kehittää vaikka kuinka paljon, mutta olkoon tässä kuitenkin alkupaloiksi vain muutama esimerkki.
Oppimisen ilo 