Otsikkoni viittaa hieman kärjistäen siihen, mitä jotkut opettajat kokevat, kun alan puhua oppilaan oppimisen ja osaamisen arvioinnista. Monet ovat jo selvästi väsyneitä tai osittain kyllästyneitä puhumaan tuosta aiheesta, vaikkakin aihe vaatiikin paljon yhteistä keskustelua yhteisen ajatuksen löytämiseksi. Arvioinnissa toiset opettajat haluavat pitää pedagogisen vapautensa, jotta he voivat itse suunnitella opetuksensa ja arviointimenetelmänsä parhaaksi katsomallaan tavalla. Toiset taas vaativat tarkkoja ohjeita siitä, mitä arvioidaan, milloin arvioidaan ja miten arviointi toteutetaan. Samoin jotkut haluavat yhteiset työkalut, joiden avulla arviointi toteutetaan, samoin kuin yhteiset arviointikohteet. Toiset taas karttavat hyvin paljon sitä, että arviointia alettaisiin esimerkiksi sanella ylhäältä päin liian tarkoilla säännöillä. Näiden kahden ääripään välillä tasapainoileminen onkin mielenkiintoista. Jollakin tavalla tulisi kuitenkin löytää tietynlainen yhteisymmärrys siihen, miten arviointi toteutetaan, mutta samalla jättää jotakin pedagogisia vapauksiakin opettajille. Vapauksilla tarkoitan lähinnä ajankohtaa, jolloin arviointi toteutetaan. Kaikkien opetusjaksot eri oppiaineissa eivät nimittäin noudata täysin samoja ajanjaksoja, joten en näe hyväksi sitä, että jokaisessa oppiaineessa pakotettaisiin arviointia toteuttamaan tietyllä viikolla. Jos näin tehtäisiin, häviäisi pedagoginen järki opetuksesta ja jokaisen tulisi suunnitella opetusjaksot täysin saman mittaisiksi, vaikka se ei olisi mitenkään järkevää.
Erityisesti kannustavan ja oppimista tukevan arvioinnin tulisi lähteä siitä ajatuksesta, että se toteutetaan silloin kun se on pedagogisesti järkevää. Opettajat antavat joka päivä oppilailleen palautetta ja kannustavat heitä eri työskentelyvaiheissa. Tämä on oppimista tukevaa arviointia, jota ei ole tarkoitus jatkuvasti kirjata muistiin. Se on luonnollinen osa koulun arkea. Palautteen antamisessa on hyvä muistaa, että siinä on sekä oppilaan että opettajan näkökulma esillä: oppilas saa tietoa edistymisestään ja opettaja saa tietoa opetuksensa vaikutuksista. Jos oppiminen ei tunnu edistyvän, myös opettajan tulisi korjata myös omaa toimintaansa, jotta saavutettaisiin parempia tuloksia.
Olin kutsuttuna mukana Opetushallituksen järjestämässä pyöreän pöydän keskustelussa, jossa aiheena oli päättöarvioinnin kriteerien täsmentäminen. Keskusteluissa nousivat esiin muun muassa arvosanojen antamisen erilaiset periaatteet, oppilaiden tasavertaisuus ja ylipäänsä arviointikriteerit. Esittelin tilaisuudessa Tampereen kaupunkiseudun OPS-työssä koottuja arviointiperusteiden prosessia ja miten meidän omassa kaupungissa on toimittu noiden perusteiden, kuten myös oppiaineiden tavoitteiden ja sisältöjen jalkauttamistyössä. Kerroin, kuinka Tampereen kaupunkiseudulla päädyimme kokoamaan arviointiperusteet arvosanoille 6 ja 8 kaikkiin muihin oppiaineisiin paitsi niihin, joissa on jo valtakunnalliset arviointikriteerit arvosanalle 8. Arvosana 6 toimisi myös tietyllä tavalla pysähtymisen paikkana opettajalle, jolloin tulisi tarkistaa, onko oppilaalla tehostetun tuen tarvetta. Tuon arvosanan saaminen olisi siis ikään kuin merkki tehostetun tuen järjestämisen pohtimisesta. Tokikaan se ei olisi mikään automaatio tehostettuun tukeen, sillä jokaisen oppilaan tuen muodot ja toimintatavat pohditaan yksilöllisesti.
Olin rakentanut oman esitykseni Ylöjärven kaupungin dioihin, jossa etusivulla näkyy kaupunkimme uusi visio ”Rohkea edelläkävijä”. Kerroin tuon vision näkyvän myös meidän arviointityössä niin, että olemme halunneet olla edelläkävijöitä ja auttaa opettajia luomalla oppiaineiden arviointiperusteet ja käymällä opettajien kanssa yhteistä keskustelua siitä, miten he ymmärtävän oman oppiaineensa tai luokkatasonsa tavoitteet ja sisällöt. Koen, että tällä tavoin päästään parhaaseen mahdolliseen yhteisymmärrykseen siitä, miten opetus kannattaisi järjestää niin, että jokainen oppilas on tasavertaisessa asemassa koulusta riippumatta.
Kerroin tilaisuudessa myös meillä järjestetyistä opettajien yhteisistä yhteistyöiltapäivistä, joissa esimerkiksi aineenopettajat ovat käyneet keskusteluja oman oppiaineensa tavoitteista, sisällöistä, arvioinnista ja ylipäänsä opetuksen suunnittelusta. Kerroin myös, kuinka ilahduttavaa on ollut kuulla opettajilta, että he toivovat tällaisia yhteisiä tilaisuuksia ja haluavat käydä tätä keskustelua. Kun olin kertonut tämän pyöreän pöydän tilaisuudessa, sain kuulla, kuinka hienosti meillä on annettu tällaiseen toimintaan resursseja, eikä joka paikassa toimita yhtä hienosti. Näen tuon niin tärkeäksi asiaksi, että olen valmis mahdollistamaan tällaisen käytännön jatkossakin.
Pyöreän pöydän keskusteluissa nousi esiin paljon arviointiin liittyviä pohdintoja. Edelleen tuntuu olevan hieman epäselvää, miten lukuvuoden aikana toteutetaan oppimisen aikaista arviointia niin, että lukuvuoden päätteeksi osaamisen arviointi olisi linjassa annettuun palautteeseen. Samoin esiin nousi hankaluus siitä, miten määrällinen ja laadullinen arviointi sekoittuvat keskenään. Jos ja kun arviointikriteereissä on paljon laadullista osaamista kuvaavia virkkeitä, jää usein paljon opettajan tulkittavaksi, miten hän suhteuttaa tuon tiedon oppilaan osaamisen määrälliseen arviointiin ja ylipäänsä antaa laadullisen tiedon perusteella numeerisen arvosanan.
Pyöreän pöydän keskusteluissa saimme kuulla myös tuloksia verkkoaivoriihestä, jossa opettajat, oppilaat ja huoltajat saivat kertoa ajatuksensa oppimisen arvioinnista ja arviointikriteerien tarpeellisuudesta. Vastauksia saatiin yli 13 000 vastaajalta. Vastauksissa nousi selkeästi esiin arvioinnin yhdenvertaisuuden lisääminen, käytäntöjen yhtenäisyys, tasa-arvo ja yhteistyö. Oppilaiden vastauksista haluan nostaa esiin sen, kuinka oppilaat toivoivat voivansa osoittaa monella eri tavalla omaa osaamistaan. Vastauksissa näkyi myös se, että useat vastaajat halusivat numeroarvosanat lukuvuositodistukseen jo 3. luokalta lähtien. Numero tuntuu siis edelleen pitävän pintansa ja olevan joidenkin mielestä ainoa vaihtoehto toteuttaa osaamisen arviointia.
Pyöreän pöydän keskustelutilaisuus oli mielestäni hyvin antoisa. Oli ilo olla mukana ja pohtia myös omaa ajatusta suhteessa arviointiin. Jään mielenkiinnolla odottamaan päättöarvioinnin kriteerien täsmentämistä ja arvosanan 5, 7 ja 9 kriteereitä. Toivon, että niiden ja yhteisten keskustelujen avulla päästäisiin lähemmäksi oikeudenmukaista ja tasapuolista arviointia.
Oppimisen ilo 